Induktiolämmitys käyttää indusoitua virtaa (pyörrevirtahäviö), joka syntyy johtimessa korkeataajuisen magneettikentän vaikutuksesta, sekä johtimessa olevan magneettikentän vaikutusta (hystereesihäviö) itse johtimen lämmittämiseen.
Kun metallijohdin asetetaan korkeataajuiseen{0}}vaihtuvaan sähkökenttään, Faradayn sähkömagneettisen induktion lain mukaan johtimeen syntyy indusoitunut sähkömotorinen voima. Johtuen johtimen erittäin alhaisesta resistanssista, syntyy voimakas indusoitunut virta. Joulen lain mukaan vaihtuva magneettikenttä saa johtimessa olevan virran virtaamaan kohti johtimen pintaa aiheuttaen ihoefektin. Vaihtovirran tiheys on suoraan verrannollinen taajuuteen; mitä suurempi taajuus, sitä keskittyneempi indusoituneen virran tiheys on johtimen pinnalla, eli sitä vakavampi skin-ilmiö. Tämä pienentää tehollista johtavaa pinta-alaa, lisää vastusta ja saa siten johtimen kuumenemaan nopeasti.
Kun virta kulkee johtimen läpi, sen ympärille syntyy samanaikaisesti magneettikenttä. Korkeataajuinen-virta virtaa induktorikelaan, joka on kierretty silmukaksi tai muuhun muotoon (joka on yleensä valmistettu kupariputkesta). Tämä synnyttää voimakkaan magneettivuon, jonka napaisuus muuttuu hetkellisesti kelan sisällä. Kun lämmitettävä metalli asetetaan induktiokäämin sisälle, magneettivuo tunkeutuu koko kuumennetun materiaalin läpi, jolloin syntyy suuria pyörrevirtoja vastakkaiseen suuntaan kuin kuumennusvirta kuumennetussa materiaalissa. Kuumennetun metallimateriaalin vastuksen ansiosta syntyy Joule-kuumennusta, jolloin itse metallimateriaalin lämpötila nousee nopeasti, jolloin metallityökappaleen kuumennus on valmis.